Rottasotaa

Olen niin kiitollinen, että meidän ruokakomerossa ei ole ollut talven aikana rottia. Kaupungin rottasota on ollut käynnissä jo toista viikkoa. Pihan saalis on ollut kuulemma hyvä, liki kolmekymmentä löydettyä kuollutta rottaa. Tahtovat pesiytyä tännekin, vaikka tunkioita on yritetty hoitaa ja sianruoka-astioissakin on kansi, mutta tallin kuorma-ajuri Koposen hevosen kaurat taitavat houkutella ne tänne. Naapuripihan kolli on kuollut rottasodan uhrina. Naapurin huussikoppiin on kuollut rotta. Naapurin Lyyti sai melkein sydänkohtauksen, kun hämärässä huussin kannella käsi osui raatoon kurkotellessaan sanomalehtipaperia pyyhkimistä varten. Siellä oli heti seitsemän pihan koltiaista ihmettelemässä tapahtumaa. Kun talonmies kutsuttiin palanutta lamppua vaihtamaan, se ei ollutkaan palanut, vaan hieman pyöritetty irti kannastaan. Joten tihutyötä epäiltiin.

Usko saa selvittää, ovatko Eino ja Matti olleet asiassa mukana, ja tarvitseeko käyttää Koivuniemen herraa. Ajatella, jos Lyyti olisikin kuollut sydänkohtaukseen, niin pojilla olisi ollut Lyytin kuolema omalla tunnollaan koko loppuelämänsä ajan.

Vehmerissä lehmä oli pitänyt pikaisesti lopettaa, kun poikiminen ei onnistunut. Vasikka jäi onneksi eloon, ja lehmän lihat saatiin kuitenkin pelastettua vielä kotikäyttöön. Sieltä lähetettiin Veikon mukana kieli, kun tietävät, että keitetty kieli on Einon ja Martin lempiruokaa. Eino tykästyi kieliruokaan pula-aikana, ja pikkuveli otti oppia veljestään. Sitä ei tarvitse tuputtaa syötäväksi. Mummi saa tehdä siitä kielimakaronilaatikkoa, niin on riittoisampaa syötävää. Ja kielen kärjestä tehdään etikkaan säilöttyä leikettä eväsleipien väliin laitettavksi.

Maire

Advertisement